Maaret Launis -

Kaipaako työmotivaatiosi teroituspuikkoa?

Työstään nauttivaa ammattilaista on ilo seurata. Kun motivaatio on kohdallaan, ei yhtäkkinen rysä tai lattialle särkynyt viinilasi romahduta jaksamista. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä olen

Maaret Launis on Aromi-lehden toimittaja

joskus itse tehnyt töitä hampaat irvessä. Silloin yksi kadonnut kuormakirja tai puhelinta räpläävä asiakas tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Syitä heikkoon työmotivaatioon on monia. Terveysvaivat, työpaikkakiusaaminen tai burn out vievät mehut kenestä tahansa. Joustamattomat työolot ja kyräilevä työyhteisö syövät innostusta nopeammin kuin hyvinvointikonsultti ehtii huikata ”ajattele positiivisesti!” Jos oma työnkuva ei kerta kaikkiaan nappaa, kannattaa miettiä, onko vika ammatinvalinnassa.

Onneksi usein pelkkä hienosäätökin riittää. Jokaisen kehnon työmotivaation kanssa tuskailevan tulisi pysähtyä pohtimaan, mitä itse voisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Tämänkin tiedän kokemuksesta: kun oma mieli oli maassa, etsin herkästi syitä muista.

Useammin kuin kerran sain itseni kiinni miettimästä, miksi työkaverit ovat laiskoja, yhteistyökumppanit epätäsmällisiä, virkamiehet epäreiluja ja palkkaus susihuonoa. En ollut täysin väärässä: rakenteissa on korjattavaa, mutta niin oli omassa asenteessanikin.

Siispä, arvon ammattilainen, pyydän sinua miettimään seuraavaa. Milloin itse pidit yllä ikävää työilmapiiriä päivittelemällä selän takana kollegan silmäpusseja? Entä jäikö kaveri yksin keskelle kiirettä kun olit itse matkalla tauolle? Kun työyhteisö voi hyvin, tuntuvat hankalatkin haasteet siedettävämmiltä.

Lentokoneessa happinaamari laitetaan ensin itselle, ja sitten autetaan muita. Samaa pätee työmotivaatioon.

Jos ammatillinen itsetunto on matalalla, punnitse omaa osaamistasi. Voisitko petrata kielitaitoasi, hioa työtekniikoita tai laajentaa osaamista opiskelemalla? Muutama hapuileva veto altaan syvässä päässä opettaa enemmän kuin kellukkeiden kanssa pulikointi. Elämänkoulukin tunnetusti opettaa, mutta se oppi ei karise, vaikka päälle tulisi muutama
kurssi yliopistossa, ammattikorkeassa tai työväenopistossa.

Käännä vielä hetkeksi huomio omaan hyvinvointiisi. Ravintola-ammattilaisten työajat venyvät ja paukkuvat, ruokailu jää sivurooliin ja juoksutossut pölyttyvät laatikossaan. Jos lepo, ravinto ja liikunta ovat balanssissa, kurkista vielä mielesi terveyteen. Hyvinvointi
ei ole rasvaprosentista tai joogatuntien määrästä kiinni, mutta hyvällä mielenterveydellä varustettu tyyppi jaksaa tsempata muita ja tuntee oman jaksamisensa rajat.

Lopetan puheenvuoroni kuluneeseen vertauskuvaan: lentokoneessa happinaamari laitetaan ensin itselle, ja sitten autetaan muita. Samaa pätee työmotivaatioon. Haluaisin lisätä tähän, että jos maskin kanssa taiteilu on hankalaa, ei kannata jäädä ylpeänä odottamaan että joku huomaa ahdinkosi. Pyydä kaveri tai pomo apuun – ravintola-ala ei ole yksilölaji.

Maaret Launis

Aromi-lehti