Marketta Karjalainen -

Ituhippejä, fleksaajia ja sipsikaljavegaaneja

Juuri päättynyt tammikuu piirtyy historiankirjoihin ainakin yhden komean ennätyksen ansiosta. Vegaanihaasteen otti vastaan yli 12 000 henkeä ja yhteensä yli 200 kahvilaa ja ravintolaa. Oikeutta eläimille -yhdistys laskee osanottajamäärän tuplaantuneen viime vuoden tammikuusta.

Vielä muutama vuosi sitten eläinperäisistä ruoista ja juomista kieltäytyminen oli vain pienen vähemmistön valinta. Nyt siitä on tulossa osa suomalaisen ruokakulttuurin arkea.

Totaalivegaanien rinnalle on tullut iso joukko osa-aikavegaaneja eli fleksaajia ja niitä, jotka painottavat ruokavalionsa yhä enemmän kasviksiin. Vegaaniruoka on munattomana, maidottomana ja kalattomana hyvä valinta myös monille allergikoille.

Ympäristötietoisuuden lisääntymisen sekä Vegaanihaasteen ja Lihattoman lokakuun kaltaisten tempausten lisäksi veganismin suosiota kasvattaa merkittävä arjen helpottuminen.  Elintarviketeollisuus, pikaruokaketjut, koulukeittiöt, kahvilat ja ravintolat ovat huomanneet uuden markkinaraon ja alkaneet kilvan kehittää vegaanisia valmisruokia ja ruoka-annoksia.

Satokausiajattelu, joka on kohentanut kauppojen hedelmä- ja vihannestarjontaa ja tehnyt esimerkiksi kotimaisista juureksista trendikkäitä, on helpottanut myös vegaaniruon hankkimista. Terveysbuumi, joka on nostanut esiin esimerkiksi kauran, rukiin ja kotimaiset marjat, istuu sekin yhteen vegaaniajattelun kanssa.

Parikymmentä vuotta sitten, kun ryhdyin luontoaktivistityttärieni peesissä vegaaniksi, ei tällaisesta osattu edes uneksia. Kaupasta ei saanut mitään vegaaneille sopivaa valmista ruokaa ja ravintolan ainoa ”kasvisruoka” saattoi olla munakas.

Kotikokki sai aikaiseksi kyllä hyvää vegaaniruokaa, kun jaksoi liotella kuivapapuja, idättää, kuoria ja pilkkoa juureksia ja rakennella sosekeittoja. Vegaanikeittokirjoja ei julkaistu, mutta Luonto-Liiton ruokakurssilla tyttäret kirjasivat reseptejä ruutuvihkoon.

Syöminen oli kaiken kaikkiaan  aika työlästä. Raaka-aineita piti hankkia erikoiskaupoista. Kodin ulkopuolella pystyi harvoin syömään mitään. Pienellä präntättyjä tuoteselosteita tutkittiin ahkerasti ja yleensä kaikessa oli jotain eläinperäistä.

Ei siis ihme, että lomamatkalla Lontoossa ihastelimme Tescon 30 metriä pitkää papupurkkirivistöä ja terveyskaupasta löytynyt tofu-jäätelö synnytti suuremman riemun kuin kaikki metropolin nähtävyydet.

Selittely ja aggressiivisen kommentoinnin sietäminen olivat nekin osa vegaaniarkea.

Suomessa viime vuosina tapahtunut ruokakulttuurin muutos on onneksi korjannut asenteita ja monipuolistanut tarjontaa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla vegaanituotteet ovat löytäneet paikkansa jo lähikauppoihinkin ja uusia tuotteita tulee markkinoille kiivasta tahtia. Nyhtökauran ja Härkiksen kovat myyntiluvut ovat vakuuttaneet sekä elintarviketeollisuuden että kahvila- ja ravintola-alan vegaanituotteiden kaupallisesta merkityksestä.

Uusia kasvisravintoloita syntyy eri puolille Suomea ja vege- sekä vegaanivaihtoehdot otetaan itsestäänselvästi myös ihan tavallisten ravintoloiden ruokalistoille. Asiakasta ei enää pidetä kummajaisena, jos tämä ei halua syödä pihviä.

Outoja ituhippejä on alettu pitää tiedostavina kuluttajina ja sipsikaljavegaaneja ostovoimaisena kohderyhmänä.

Lisätietoa https://vegaanihaaste.fi/

VTM Marketta Karjalainen työskentelee tällä hetkellä Aromi-lehden toimituspäällikkönä.